Luentopäiväkirja 2

Muiden luentopäiväkirjoja lueskellessani heräsi paljon ajatuksia. Blogikirjoituksissa tuli esiin paljon erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä liittyen tieto- ja viestintätekniikkaan ja sen hyödyntämiseen opetuksessa. Useat olivat kuitenkin samoilla linjoilla kuin itsekin: tällä kurssilla esitellyt oppimisympäristöt ja muut sovellukset olivat aivan uusi ulottuvuus itselle.

Apaloste nostaa blogikirjoituksessaan esille tärkeän huomion: mitäs sitten, jos (kun) tekniikka pettää? TVT–kurssin luennoillakin tuli huomattua, kuinka usein tekniikka oikeasti pettää tai ei ainakaan toimi täydellisesti. Siksi opettajalla olisi hyvä olla teknologian lisänä myös perinteisiä opetusvälineitä.  Aten mielestä perinteiset opetusvälineet pitäisi olla ykkössijalla, ja teknologia olisi niiden tukena. Itse pohdin, että jos teknologiaa pidetään aina vain opetuksen tukena eli kakkossijalla, niin ei ihmekään jos sen käyttöönotto ja hyödyntäminen opetuksessa on hidasta. 

Myös Hpoikela kertoo blogikirjoituksessaan huomanneensa tekniikan toimimattomuuden ongelman, ja pohtii sen ehkä olevan monille opettajalle kynnys ottaa teknologia opetuksessaan käyttöön. Lisäksi osaamattomuus ja monimutkaiselta tuntuva teknologia voivat olla osasyynä teknologian välttelylle. Hpoikela huomioikin myös sen, että 2010-luvun lapset ovat oppineet elämään teknologian keskellä. Heille uusien sovellusten ja laitteiden opettelu tulee luonnostaan, toisin kuin esimerkiksi 1950-luvulla syntyneille. Essi puolestaan kirjoittaa siitä, että nykyajan lapset tulevat varmasti tulevaisuudessa työelämässään tarvitsemaan teknologiaa. Siksi olisikin hyvä ottaa enemmän teknologiaa käyttöön jo nyt opetuksessa, eikä jumittua vanhoihin opetusmenetelmiin.

Elinapuranen kommentoi blogissaan artikkelia, jossa keskustellaan siitä, tulisiko oppilaiden oppia myös itse muistamaan asioita, eikä vain etsiä netistä kaikkea tietoa. Itse ainakin koen myös tiedon etsimisen netistä olevan oppimista. En kuitenkaan ajattele, että olisi turhaa opettaa lapsia muistamaan asioita, mutta internet ”tietosanakirjana” on hyvä tuki oppimiselle. Uskonkin, että tulevaisuudessa internetin merkitys arkielämässämme ja oppimisessa vain kasvaa, ja meidän tehtävänä on pysyä teknologian kehityksen perässä.

Luentopäiväkirja 1

90-luvun alussa tietokoneet eivät olleet itsestäänselvyys perheissä. Vähitellen ne kuitenkin alkoivat yleistyä yhä useammissa kotitalouksissa. Tähän päivään mennessä lähes kaikilla tuntuu olevan tabletti, tietokone tai älypuhelin. Missään vaiheessa minulle ei kuitenkaan ole opetettu koulussa näiden älylaitteiden käyttöä tai niiden hyödyntämistä. Vaikka meillä oli yläkoulussa ja lukiossa uutta tekniikkaa kuten dokumenttikamerat ja pari älytaulua, tuntui, että sitä ei osattu hyödyntää. Pääsimme hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa tietokoneelle tekemään tehtäviä, ja siihen se sitten jäikin.

H. Pönkä kertoo blogikirjoituksessaan siitä, kuinka vuonna 2005 asetetut OPH:n TVT-kehittämissuunnitelman tavoitteet pätevät yhä tänäkin päivänä, eli kehitystä koulutuksessa tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä ei ole juurikaan tapahtunut. Tämä on harmillista, sillä välineet olisivat valmiina, mutta ehkä opettajat eivät ole kykeneviä käyttämään niitä. Niin kuin Pönkä mainitsee, nykyajan tieto- ja viestintätekniikan välineitä sanotaan Suomessa tulevaisuuden välineiksi, eikä tajuta, että ne ovat nyt tällä hetkellä tarjolla.

Myös tieto- ja viestintätekniikka pedagogisena työvälineenä –kurssin luennoilla keskusteltiin koulujen oppimisympäristöstä. Valitettavasti useissa kouluissa teknologian hyödyntäminen on kovin alhaisella tasolla, sillä koulut ja opettajat eivät tunnu pysyvän mukana teknologian kehityksessä. Oppimistilanteesta saataisiin varmasti kiinnostavampi hyödyntämällä enemmän esimerkiksi tabletteja, ja päivittämällä muutenkin oppimisympäristö ”nykyaikaan”. Ehkä lähiaikoina sähköinen oppimateriaali syrjäyttäisi kokonaan oppikirjat.

Tämän kurssin myötä itselleni on tullut yllätyksenä eri sovellusten ja internetin laajuus ja hyötymahdollisuudet. Aiemmin minulla ei ollut tietoakaan wikistä tai edmodosta. Olen yllättynyt siitä, miten monikäyttöinen internet on verrattuna siihen, miten vähän itse olen sitä tähän asti osannut hyödyntää. Internetin ja teknologian hyödyntämisessä kouluissa ja oppimisessa onkin paljon kehittämistä, ja luulen, että se voisi tuoda koulumaailmalle paljon uusia ulottuvuuksia.